Sateinen Bremen

Su 29.3.

Kävelyä: 6.9 km

Reissun ensimmäinen yö takana. Ihan hyvin sai nukuttua, vaikka muutamat dormikämppikset kuorsasivatkin kuorossa. Lisäksi joillain oli taipumusta olla oven lukon kanssa kamppailemssa aina wc-/suihkureissulta palatessaan, vaikka ovi ei itse asiassa ollut edes lukossa. Sillä oli vielä mukava tapa lämähtää kiinni. Meillehän oli tietty jäänyt valittavaksi viidestä kerrospedistä se, joka tätä tapahtumaa oli lähinnä. Ensi kerralla korvatulpat.

Syötiin hostellin 5,50 euron hintaan tarjoama aamiainen, joka sisälsi noutopöydän sämpylöitä, juustoa ja leikkeleitä, sokerimuroja, kahvia, teetä... all you can eat. Keittiö oli menossa päivän kuluessa neljän päivän sulkuun lattiaremontin takia, joten sen käyttö oli evätty. Tarkoitus oli vetää naamaan niin tuhti aamupala, että sillä pärjäisi tarvittaessa koko päivän. Meno tyssäsi kuitenkin jo alkuun. Virheliike oli ottaa muroja, jotka jo itsessään olivat melkein pelkkää sokeria mutta kun piti sotkea vielä sekaan Nutellaa (kuka voi vastustaa?), oli pian tarve käydä antamassa ylen. Lopulta piti tyytymän yhteen evässämpylään.

Nyt kun ulkomailla oltiin, piti turistin rooliakin harjoittaa. Sää ei vain kannustanut siihen. Harmaata sadetta ropisi ja myrskypuhuri kävi. Lähdettiin sateenvarjoilla aseistettuina Bremenin tuulimyllyä (Mühle am Wall) kohti kuin don Quijotet konsanaan. Matka kävi kivan vesistön viertä, jossa sai kuulla ja nähdä ennennäkemättöm lintulajeja. Sorsia oli myös. Sade yltyi paikoin niin kovaksi, että piti hakea turvapaikkaa pienkerrostalon ovikatoksesta. Hetken aikaa ehdittiin pisarointia ihmetellä, kun sisältä tuli mies thaikku-vaimo avekkinaan. Tuliko meille häätö? Mies alkoi puhella saksaa, jota myötäilimme nyökkäillen siihen asti kunnes tuli hiljaisuus. Sitten kerroin tulevamme Suomesta. "Ooh, Finnland! Helsinki?" Kertoi kerran käyneensä. Oli kylmää ja pimeää. Lisäksi puhui jäänmurtajista, hymyillen nyökkäiltiin. Kyseli vielä meidän reissusta, johon lukion lyhyellä saksalla vastailin. Toivottivat lopulta Alles gutit ja kurvasivat Porschella sateeseen.

Mekin jatkoimme matkaa taktiikalla suojasta suojaan. Sateenvarjot poksahtelivat tuulen vaikutuksesta nurinkurin. Lätäköitä väistellen päästiin tuulimyllystä näköetäisyydelle. Pakollinen räpsy ja lähistön kebabbilaan syömään ja lämmittelemään.

Yhtenä agendana keskustakäynnille oli myös sandaalien osto R:lle, ettei tarvisi avojaloin kävellä hostellien ludelattioilla. Kolmannesta kaupasta löytyivät. Ei kuitenkaan sandaalit vaan kumpparinilkkurit. Osuva ostos joka tapauksessa säälupauksia silmällä pitäen.

kumia ja nahkaa

Löydettiin myös Lidl, mutta ei ollut laitos auki. Kuten ei mikään muukaan ruokakauppa. Oli siis sunnuntai. Täällä pyhäaukiolot ovat ilmeisesti vielä säännösteltyjä.

Käytiin ratikalla hostellilla kääntymässä ja hieman levähtämässä ennen tutkimusmatkaa toiseen suuntaan.

Mitään suuremmin kiinnostavaa ei näkökenttään osunut, joten mielijohteesta suuntasimme Bremenin läpi virtaavan Weser-joen rantaan. Ulkoilijoita oli säästä huolimatta jonkin verran. Merkille pantavaa oli, että ulkoilutettavia koiria ei pidetä ollenkaan hihnassa, vaan ne voivat rauhassa tassutella kieli pitkällä. Vesi oli joessa matalalla, kun laiturin pää oli kolme kertaa korkeammalla mitä itse vene. Yhdessä kohtaa seilaili lautta jokea poikki edestakaisin kuskaten halukkaat vastarannalle, jossa sijaitsi ravintola. Hinnasto parinkymmenen metrin matkalle oli lähellä kolmea euroa, joten ei alistuttu riistettäviksi vaan suunnattiin takaisin Viertelin kaupunginosaan ruokaa etsimään.

Viertel, jossa hostellimmekin sijaitsi, sisälsi pieniä kauppoja ja kuppiloita, kivoja katuja ja hienojakin graffiteja koristeena. Mielenkiintoisempi paikka mitä vanhakaupunki. Sopivan ruokapaikan löytämisahdistuksen myötä päädyimme Piano-nimiseen ravintolaan, jonka listalta tilasimme isot lautaselliset spaghetti bolognesea. 7,30 euron annos oli iso mutta maku alle kouluruokatason. Ruokajuomana oli bremeniläisten ylpeyttä, Beck'siä.

Huomenna onkin Heinekenin vuoro, Hollantiin!