Amsterdam I

Ti 31.1.

Kävelyä 14,4 km 

Herätyskellot pirahtivat klo 6:50. Amsterdamin majoittaja oli toivonut, että saapuisimme paikalle avaimia vastaanottamaan ennen kuin hän lähtisi töihin 11:45 maissa. Unihiekka-tokkuraisen aamupalan jälkeen oli taas aika kasata kimpsutkampsut ja suunnata askeleet kohti juna-asemaa. Ankku lähti meitä saattamaan mennen itse samalla reissulla koululle projektiensa kimppuun. 

Junamatkan antia olivat alavan maan laiduntavat eläimet hevosista pitkäkarvaisiin ja -sarvisiin mullihärkiin. Yhdellä pätkällä hevosia näkyi satoja, ja mietittiin, miksi niitä seisoskeli isoina laumoina mutaisella pellolla. Sadepilvet antoivat välillä varoitusmerkkejä olemassaolostaan. Olimme koittaneet pysyä sääkartalla siitä, millaisen sääennakkoasenteen kannattaisi ottaa. Henkisesti oltiin varauduttu kastumaan. Yhden junavaihdon ja parin tunnin junaistuskelun jälkeen olimme Amsterdam-kirjailtun rautatieaseman lasikatoksen alla. Sadetta ei onneksi näkynyt, mutta tuuli humisi. 

Sinivalkoisia lauttoja liikennöi kaksin kappalein noin viiden minuutin välein. Matkustajat jakautuivat lauttaan kahteen osaan: jalankulkijat umpinaiseen tilaan, jossa on jonkin verran istuimia ja kaksipyöräiset avonaiselle puolelle katse kohdistettuna kohti vastarannalla siintävää matkan jatkumista. Meitä föönasi myrskyävä tuuli, joka onneksi oli suurimmaksi osaksi myötäistä. Tuulta vastaan tulevat kävelivät pää edellä etukenossa, mutta pyöräilijöihin se ei näyttänyt sen kummemmin tekevän vaikutusta. Rannalta oli majapaikkaamme kävellen matkaa noin kilometri. Löysimme oikean straatin (kadun) ja oven. Ovikellon pirautuksella saimme oven auki ja lämpimän tervetulotoivotuksen nelikymppiseltä hollantilaisnaiselta. Olimme saapuneet ensimmäiseen AirBnB-majoitukseemme.

AirBnB on siis internetin kautta asuntoja tai huoneita vuokrattavaksi välittävä palvelu. Kuka tahansa voi halutessaan ilmoittaa oman kohteensa vuokrattavaksi passeliin hintaan. Kun halukas vuokralainen löytyy, maksaa hän koko vuokrasumman etukäteen AirBnB:lle. Kun yöpymiset on yövytty, siirtää AirBnB majoittajalle summan pidättäen itsellään palvelumaksun. 

Saimme itsellemme talon ja huoneemme avaimet. Asunnossa oli keittiön ja eteisen lisäksi kolme huonetta sekä pieni takapiha. Majoittajan makuuhuone oli meidän huoneemme vieressä. Asetuimme lepäileen toviksi, kun majoittajamme lähti töihin, polkupyörällä tietenkin. Seuraksemme jäivät kaksi söpöä kissaa, joista varsinkin toinen oli innokkasti vailla rapsutusta. Lentoja myöhästyttänyt myrskytuuli kolkutteli pyrkien etuoven postiluukusta sisään.Kävimme lähistön ruokakaupasta ostamassa kokkailtavaa. Takkasytyttimellä käyntiin laitettavalla kaasuliedellä saimme nälkätilan normalisoitua. Muuta erikoista asunnossa oli vaatekomeron tilalle rakennettu suihku. Talo ei siis ollut ihan viime vuosikymmenien perua. Viihtyisää ja tilavaa kuitenkin oli.

Matkasta elvyttyämme oli aika lähteä Amsterdamin kimppuun samaa reittiä mitä olimme tulleetkin. Asemalta vievä katu oli täynnä ihmisiä. Ratikat kilistelivät kellojaan. Pakenimme tungosta sivummalle kohti pikkukatuja. Siellä leijui pilvinen tuoksu ja parissa näyteikkunassa keimaili vähäpukeisia naisia. Kanaalia seuraten siirryimme syvemmälle keskustaan. "Kahvikaupat" ohitimme suosiolla. 

Kanaaleja ja siltoja riitti joka käänteessä. Välillä piti pysähtyä miettimään olinpaikkaa suhteessa karttaan. Jokiristeilijät kyyditsivät kyytiin halunneita. Spuin aukiolla pysähdyimme vetämään henkeä. Kova tuuli kylmetti. Pientä evästä marketista ja ensimmäiset postikortit kirjakaupasta ostettuamme suuntamme kulki läpi tai oikeastaan ali Rijksmuseumin. Paikka oli jo kiinni. Museumpleinin puiston päädyn I amsterdam -metallikirjaimet olivat keränneet päällekiipeilijöitä, onnistui eräskin hyppäämään aalta Iin päälle. Kävimme vielä lähistöllä olevan Van Gogh -museonkin toteamassa kiinni olevaksi. 

Seuraava etukäteen katsottu kohde oli Voondelpark, Damin suurin puisto, johon mahtui lenkkeilijää ja pyöräilijää monen monta. Kauaksi aikaa ei sinne jääty kun alkoi kylmyys ja nälkä hiipimään päälle. Suunnistettiin vielä kanaalien vartta pitkin Anne Frankin talolle, joka oli myös mennyt kiinni. Nyt oli päänähtävyydet nähty - ulkoapäin. Todistimme auringonlaskua kanaalin sillan yllä. 

Ruokapaikkaa etsiessä kuljimme kadun varrella olevien ravintoloiden ruokalistalta toiselle todeten ne joka kerta joko liian kalliiksi tai ei-maistuvaksi. Eräs paikka hohti punaista valoa, mutta sen menun jätimme sitä tarvitseville. Vastaantuli myös mielenkiintoimem patsas, jonka silmät hohti sinisinä ja nimenä oli "Multatuli". 

Lopulta jonkin nurkan takaa löytyi "italialainen" ravintola. Seisahduimme jälleen ruokalistaa tihrustamaan, kun sisältä hyökkäsi mies hieman teennäisen pirteänä kutsumaan meidät sisään. Saatiin pizzat, jotka tuntuivat uppopaistetuilta, rasvaa ei nimittäin oltu säästelty. "The bread was good?" kysyi omistaja peukkua näyttäen vielä ennen lähtöämme. Tarjoilijatyttö huikkasi, ettemme olleet tilanneet alkupalaksi "Amsterdamin parasta" valkosipulileipää.

Sadetta oli pimeässä ilmassa. Olimme väsyneitä. Onneksi olimme jo lähellä asemaa, joten pääsimme pienellä vaivalla lautalle ja kämpille ensi kertaa kunnon sänkyyn. Amsterdam, good place.